One night in Bangkok!

Lennot meni ihan OK. Törmäsin Helsingissä sattumalta ainoaan Turkulaiseen joka tulee kans vaihtoon. Se oli iha hauskaa. Anyhow pääsin Bangkokkiin! Olin etukäteen sopinu mun "buddyn" Sugarin kanssa, että se tulee mua vastaan lentokentälle. Pienen säätämisen jälkeen löysin sen. Sugar oli lainannut sen siskolta autoa, jotta se sai haettua mut. Sugar ei ihan tajunnu ku koitin selittää sille Airiston Tähdestä ja et miten melkee kaikki talot on korkeampia.
Olin matkustanu 36h putkeen, enkä ollu saanu oikein nukuttua lentokoneessa. Kello oli jotain seitsemän illalla mutta siltikään ei väsyttänyt yhtään, ku olin niin fiiliksissä. Mentiin Sugarin kanssa heti ostamaan mulle koulupukua, josta saatte kuvia sit ku saan uploadattua. Ostettiin parit paidat, yhet housut, mustat nahkakengät ja otettiin valokuva opiskelijakorttia varten. Sit käytiin viel syömässä hyvää alle 2€ ruokaa. Eli kunnon shoppailupäivä. Siin kohtaa ku kello tuli 21 ni tajusin kysyä Sugarilta et "Pääseeköhän mun hotelliin viel tekemään Check In:in?". Pari puhelua myöhemmin kävi ilmi et se on jo kiinni. Jostain syystä ei siinäkään kohtaa ressannu yhtään, mikä oli ihan hyvä koska vartia päästi mut huoneeseen ja sovittiin et maksan aamulla. Kello oli siin kohtaa joku 22 ja olin jo aika väsynyt. Meillä oli seuraavana aamuna klo9:00 yliopistolla random talon random "meeting roomissa" tutustumista yliopistoon ja kursseille rekisteröityminen. Niistä Sugar sano vaan et nuku hyvin ja älä mee sinne, katotaan niitä sitte myöhemmin.
Nukuin ensin 22-00 ja sit katoin 3 leffaa ja nukuin uudestaan 05-7.45. Yöllä heräsin siihen et kaks kukkoa alko kiekumaan kilpaa. Niitten keskustelua kuunneltuani päätin et jatkan elämääni lihansyöjänä.
Aamulla maksoin mun hotellin ja kysyin et miten pääsen yliopistolle. En millään malttanu vaan jäädä nukkumaan. Mua neuvottiin ottamaan skootteritaxi metrolle ja sit metrolla oli tarkotus mennä 2 pysäkkiä josta kävellä 10min. Seikkailu oli alkanu. Mulla ei ollu karttaa eikä NETTIÄ! Tuntu niin omituiselta vaan koputtaa jotain random skodujäbää, näyttää sille lappua mis oli metroaseman nimi ja kysyy "20 baht?" (0,5€). Sit hyppäsin kyytiin. Painettiin hulluu vauhtia random suuntaan, mentiin autojen välissä, välil oikealla puolella tietä välillä vasemmalla. Lopulta se jätti mut johonki sillan alle, annoin sil 20 bahtii ja kysyin et mis on metro. Se osotti mulle ilmansuunnan ja löysin sinne. Opettelin käyttää metron muovipolettisysteemiä ja jäin oikeella asemalla. Kysyin 4 tyypilt apua yliopistolle, ja joku 20min toilailtuani löysin sinne. Kukaan ei vaa tienny et mis se mun mesta on. Lopulta yks insinööriopiskelija neuvo et mun pitää ottaa PING shuttle (Ne on sellasia sähköbusseja jotka kulkee yliopistolla). Se tyyppi oli tosi kiva ja se addas mut faces sitä varten et jos en löydä perille. Hyppäsin oikeelle linjalle ja sit siin vaunussa kysyin neuvoo et millo jäädä pois. Iha sattumalta sellanen nainen kuuli ku kysyin sitä. Sit se sano et se on menossa samaan taloon. Oli kuulemma tokaa kuukautta töissä yliopistolla. Se johdatti mut oikeeseen taloon. Menin 18:teen kerrokseen ja ku hissin ovet aukes ni boom, siinä oli mun vaihtarikaveri Turusta. Olin tässä kohtaa tunnin myöhässä mutta Mirja kerto että he oli alottanu tauolla. Otin pillimehun ja tutustuin mun vaihtarikavereihin. Olin niin fiiliksissä ja ihmeissäni et olin löytäny sinne!
Esittelyt loppui ja meillä ei ollu enää virallista ohjelmaa. Kysyin sellaselta ranskalaiselta tytöltä Julielta et haluuk se lähtee kattomaan mein facoltyn Business mestoja. Hengattiin sen kanssa kampuksella, käytiin syömässä yms. Kävi ilmi et en saa ostettuu sim-korttia tohon iphoneen ku se on jotenki lukittu. Oli hauskaa! Kello oli jotain 16 ja lähin takas Nonsi Residencelle. Noi muut asu ICU talossa tai jossain ni menin yksin takas. Pääsin takas himbeen helposti ku olin sekoillu niin paljon aikasemmin. Nyt oon jo iha pro metron ja skodutaksien kanssa! Hotellilla vähä skypettelin ja sit kävin kaupassa. Matkalla näin ku joku pisti kadulla kukkoa lihoiksi. Nähtäväksi jää että onko se mun edellisyön ystävä. En voinu sil mitään et nukahdin sopivasti klo20-21, mut veikkaan et saan tänä yönä silti paremmin unta.
En varmaan jatkossa kirjota näin tarkkaan päiväkuvauksia ja pistän enemmän kuvia. Julia sano joskus et kukaa ei jaksa lukea pitkiä ränttejä, mut tällä hetkellä kaikki tä tuntuu vaan niin tärkeältä et niistä pitää kertoa!