1,5kk jäljellä!

Noniin. Nyt on tullu matkusteltua huomattava määrä. Oon ollut luonnonpuistoissa etsimässä tiikereitä, oon joutunu merihätään kanootilla, oon syöny kookoksen suoraan puusta. Oon ollu poliisiasemalla, bailannu maan alla ja korkeimmassa tornissa. Liftannu ladyboylta, saanu niskahieronnan pisuaarilla, nähny auto-onnettomuudessa kuolleita. Oon katsellut auringonlaskua hiekkarannalla, vuorella, temppelissä, bungalowravintolassa ja melkein autiolla saarella. Oon ajanut yli 1000km skootterilla, yli 1000km minivanillä, yli 1000km bussilla, yli 300km junalla, varmaan yli 100km erilaisilla veneillä ja lautoilla.
Kun Sofia ja Sampo oli täällä niin oli jännä huomata että ei tä paikka ollu se mitä mä niille erityisesti halusin näyttää, vaan että hauskinta oli näyttää kaikki nä mun uudet kaverit (On JOPA thaimaalaisia kavereita). Jokanen reissu mitä oon tehnyt, niin kaikilla on ollut eri porukka mukana. On tosi jännä tulevaisuudessa katsoa, että mitä kenestäkin isona tulee.

Täällä on tällä hetkellä niin kuuma että oon lähinnä hengannu Nonsissa. Luultavasti siitä syystä on alkanut tuntua että matka lähenee loppua. Mut hei, vielä on vajaa kuukausi koulua ja äsken päätin että matkustan vielä kuukauden sen jälkeen. Eli matka jatkuu!

Tässä postauksessa haluan kertoa teille mun Bangkokista.
Yleensä kun palaan matkalta niin se tapahtuu näin. Saavutaan jonnekin semi random paikkaan Bangkokissa. Hyvästellään ja kiitetään toisiamme matkasta. Porukka lähtee eri suuntiin. Nonsi väki ottaa ruuhkan takia metron ja mototaxin kotiin. Aulassa morotetaan tuttuja jotka istuskelee siinä, tai mennään syömään Mamaan tai Garageen. Kaikki kertoo toisilleen mitä tapahtui viikonloppuna. Sitten meen yksin B-puolen hissillä huoneeseen 527. Jätän laiskana kamat eteiseen ja meen facebookkiin. Tuolloin Bangkok tuntuu kaikista eniten kodilta. En oo viel kertaakaan tullu miltään matkalta ja ollu sillee et ”voi voi takas ahtaaseen Bangkokkiin”. 
Tykkään tosi paljon siitä miten oon oppinut toimimaan tässä kaupungissa. Ruuhka on klo 9-20. Silloin kannattaa käyttää metroa (mulla on opiskelijametrokortti vaikka oon liian vanha sille). Mototaxi metrolle maksaa 20baht, koululle 60baht, ostoskeskuksille 100baht. Taxin lähtötaksa on 35baht, tiedän millon kannattaa ottaa motari ja milloin ei. Motari maksaa 50baht extraa ruuhkamaksujen takia. Jos taksiin menee ja näyttää kännykästä englannin kielistä osoitetta niin tulee helpommin huijatuksi. Eli kotiin mennessä taksiin astutaan näin. ”Sawadee khrap, Soi Nawin 87?” tässä kohtaa taxikuski mutisee jotain. Eleistä voi päätellä tietääkö hän missä paikka on vai. Jos ei tiedä niin voi lisätä ”Khlong toei MRT” (Jos ei sano MRT niin taxi ei välttämättä suostu ajamaan koska Khlong toei eli minun asuinalue on slummia. Paitsi ei just tä mis asun..). Mittaria ei saa kysyä, tosi monet pyytää kuskia laittamaan mittarin päälle ennen kuin astuu taksiin. Se on virhe. Pitää mennä taksiin ja jos se ei itse laita mittaria päälle niin pöyristyneesti tulee sanoa: ”Meter khrap!”. Joskus pitää myös ajaa ilman mittaria, esim jos kyytiin tulee yli 4 henkeä niin on kohtelijasta antaa vähän lisähintaa. Mutta pitää tietää paljonko ilman mittaria kohteeseen maksais. Ylipäätään yleisimmät farag virheet on että tinkaa väärässä paikassa. Kaikesta ei kuulu tingata, mutta monesta asiasta kuuluu. ANYHOW, oon oppinu myös pään nyökyttelijäksi. Sitä ei oppaissa varmaan kerrota, mutta täällä on sellanen pään nytkäytys mikä tarkoittaa: sori että oon tiellä, kiitos, hei koitan olla kohtelias. Yhdessä kohtaa huomasin että teen sitä kokoajan.
Osaan asemien nimet ja pääkadut. Yks mikä myös sai olon tuntumaan kotoisaks oli kun aloin lukemaan paikallisia lehtiä. Se oli leettiä. Sit oon syöny ravintoloissa niin paljon että osaan aina tilata oikean ruuan. Sen tekee huomaamattaan, ku tulee ravintolaan robottimaisesti analysoin ihmisten annokset, ravintolan keittiön ja sen tilan. Pääkysymyksenä on: ”Osataanko täällä keittää pasta al dente vai ei?”.

Täällä kaikki juoksee pienien inside vinkkien perässä. Joku kuulee että jossain on hieno nähtävyys, kaikki menee sinne vuorotellen, jonkun thai-kaveri kertoi että tuolla on ruokatarjous tiistaisin, mennään sinne. Se on aika hauskaa. Sitten viel se että joka ilta kaikki haluaa tehdä jotain. Suomessa yleensä iltaisin jengi on niin väsyneitä ettei kukaan tee mitään erikoista. Täällä vähintäänkin mennään katsomaan leffoja tai syömään.

Vaikka täällä on paljon actionia ja kaikkea niin pakko myöntää että kyllä mun on aika tulla joskus kotiin. Mulla on ikävä Suomalaista ruokaa, ilmastoa (joo-o ihan oikeesti), SAUNAA (Täällä on paljon saunoja mutta ne on kaikki gaysauna enkä oikein tiedä mitä se tarkoittaa), suomalaista käyttäytymistä ja ennen kaikkea kaikkia kavereita ja perhettä. ja venettä ofc.
Tänään illalla tai huomenna päivällä ostan lentoliput Suomeen. 

Lopuksi vähän kuvia viime matkalta:

Payback is a biatch

Nukun kaikissa kulkuneuvoissa, sit must otetaan aina kuvia.

Aprillipäivänä otettiin hennatatuoinnit. KAIKKI usko. En tie miten pitäis suhtautua siihen et mun kaverit luulee et ottaisin tollasen tatuoinnin.

Yeay!

Hyvä meno.

Rafa pieras vahingossa mun naamaan ku oltiin uima-altaassa. 

Matkalla meitä oli Mä, Tove, Yong, Rafa ja sit kuvan ulkopuolella Amalia ja Caterina.

Baarin jälkeen löydettin kebappia, random britti fiilisteli sitä.

          
Jouduin vahingossa ihmisten ilmoille noissa vaatteissa. Tossa bussi/taksissa laitoin jäätelökipon sellaseen muovipussiin minkä katoin olevan roskis. Sit toi mies tossa vasemmalla kattoo mua vihasesti, kysyn siltä et onko toi sun roskis. Se sanoo että "ei oo mut se on ruokaa." sit vaa katon sitä pussia ja sanon et "Eeeei ei oo ruokaa." mut varuiks otin mun roskan pois. Sit kaverit alkaa nauramaa ku näytän nii juntilta. Mäki nauran. Sit taksi/bussi pysähtyy ja kuski ottaa ne muovipussit ja heittää roskiin. Koko bussi repee koska se mies oli väärässä ja yks mummo heittää yläfemmat mun kanssa.